Tämän viikon tunnit ovat olleet vähän sellaisia, että mietin miten ne olisi voinut tehdä toisin. Aiheet ovat olleet periaatteessa mielenkiintoisia ja tärkeitä, mutta käteen ja mieleen on jäänyt yllättävän vähän. Tuntuu että luokkakavereiden kanssa käydyt keskustelut ovat olleet oppitunteja antoisampia ja valaisevampia. 

Tänään kuitenkin olemme leikkineet kaikenlaisia ryhmäytymisleikkejä, joten ainakin sai nauraa kun tehtiin ihan hullunkurisia juttuja. 

Myös ruoka oli aivan järisyttävän hyvää!! 

Maanantaina oli toinen tapaaminen asiakkaan kanssa. Hän oli yhä hiljainen ja ujohko ja oikeastaan vain katsoimme televisiota. Juttelimme kuitenkin hieman, lähinnä asioista jotka hän itse otti puheeksi. Ei kuitenkaan ole kiusallista istua hiljaa hänen seurassaan, vaan hän hyväksyy meidät reviirilleen ja tunnelma on rauhallinen sekä kiireetön.

Kahvihetki asuntolan päivähuoneessa oli vähän vauhdikkaampi. Muut asukkaat tulivat kovasti juttelemaan ja saimme kutsun tulla tutustumaan erään toisen asiakkaan huoneeseen, mutta lupauduimme menemään sinne joku toinen päivä, koska olimme tulleet tietenkin ensisijaisesti tapaamaan omaa asiakastamme. 

Huomenna on heti aamulla reflektiopalaveri, jossa tapaamme useampia henkilöitä tämän "kummiasiakas"-projektin tiimoilta. Ehkä saamme tarkempaa informaatiota siitä mitä meiltä ja tapaamisiltamme odotetaan. 

Olen yhäkin vähän odottavalla mielellä kaiken suhteen, koska mitään arvosanoja tai palautteita ei ole vielä tullut. Pitäisi kai olla niitä liikaa murehtimatta. Vaikea se kuitenkin on kehittää itseään opiskelun tai muiden tarvittavien taitojen suhteen jos ei tiedä miten on tähän mennessä pärjännyt.