Ilman suurempia ennakko-odotuksia aloitimme tutustumisen asiakkaaseemme. Hän on melko aran ja yksinäisen oloinen, mutta hyväksyy / sietää meidän läsnäolon ja hetkittäin keskustelemme vilkkaastikin arkipäiväisistä asioista ja tv-sarjoista. 

Haluaisin luoda tapaamisistamme sellaisia, että luottamus meihin vahvistuu hänen omilla ehdoillaan, jotta hän vähitellen osaisi kertoa omista odotuksistaan ja toiveistaan tapaamistemme suhteen.

Tämän hetken tilanteessa ensimmäinen iso haaste on saada hänet toivomaan yhteistä tekemistä huoneen ulkopuolella, ilman että joudumme millään tavoin painostamaan. 

Kiireellä ja hosumisella ei tässä "tehtävässä" ole mitään sijaa, vaan luottamusta pitää rakentaa hitaasti ja vakaasti. Toinen haasteemme on oppia sietämään tilannetta, jossa näennäisesti tuntuu siltä ettei mikään etene. Hiljaista yhdessäoloa, jossa totuttelemme siihen että olemme tunkeutuneet toisen reviirille ja hänen puolelta totuttelua siihen, että on päästänyt ventovieraita elämäänsä.

Vuorovaikutus on hienovaraista ja asiakkaan omaa tilaa kunnioittavaa. Vaatii meiltä tilannetajua ja monenlaisia vaistoja, jotta osaamme lähestyä asiakasta oikealla tavalla.

On se jännä miten yhdessä silmänräpäyksessä kaikki muuttuu. Itsellä elämä pysähtyy ja kaikki on peruuttamattomasti toisin. Maailma ympärillä jatkaa kulkuaan. Tuntuu kuin olisi seisahtunut keskelle muurahaiskekoa ja katselisi saippuakuplan sisältä käsin ympärillä hyörivää elämää. Kaikki on näennäisesti ennallaan, mutta sisällä hyökyy muistojen virta. Ei ole paluuta aikaan, joka oli ennen tätä hetkeä. 

Tärkeysjärjestys muuttuu. 

Olin kovasti odottanut saavani kuulla arvosanoja ja nyt kun sitten niitä ja palautteita sain, en osaa iloita kiitettävistä arvosanoista, enkä kehuista koskien tekemiäni koulutöitä. 

Tottakai on hyvä kuulla, että vaivannäköni on tuottanut toivottua tulosta ja kun tiedän että panostukseni riittää koulun läpi selviytymiseen ainakin toistaiseksi kiitettävin arvosanoin, luo se jonkinlaisen pohjan ja käsityksen siitä miten paljon pitää panostaa jatkossakin. Toivottavasti voimani ja aikani riittävät vastaisuudessakin.

Hyvää taivasmatkaa isi. Hyväsydäminen taiteilijasielu. Säveltäjä, muusikko ja kuvataiteilija. 
Ikävä on.

Alla linkki erääseen isäni sävellykseen. <3

Yksi hienoimmista isäni sävellyksistä

Tämän viikon tunnit ovat olleet vähän sellaisia, että mietin miten ne olisi voinut tehdä toisin. Aiheet ovat olleet periaatteessa mielenkiintoisia ja tärkeitä, mutta käteen ja mieleen on jäänyt yllättävän vähän. Tuntuu että luokkakavereiden kanssa käydyt keskustelut ovat olleet oppitunteja antoisampia ja valaisevampia. 

Tänään kuitenkin olemme leikkineet kaikenlaisia ryhmäytymisleikkejä, joten ainakin sai nauraa kun tehtiin ihan hullunkurisia juttuja. 

Myös ruoka oli aivan järisyttävän hyvää!! 

Maanantaina oli toinen tapaaminen asiakkaan kanssa. Hän oli yhä hiljainen ja ujohko ja oikeastaan vain katsoimme televisiota. Juttelimme kuitenkin hieman, lähinnä asioista jotka hän itse otti puheeksi. Ei kuitenkaan ole kiusallista istua hiljaa hänen seurassaan, vaan hän hyväksyy meidät reviirilleen ja tunnelma on rauhallinen sekä kiireetön.

Kahvihetki asuntolan päivähuoneessa oli vähän vauhdikkaampi. Muut asukkaat tulivat kovasti juttelemaan ja saimme kutsun tulla tutustumaan erään toisen asiakkaan huoneeseen, mutta lupauduimme menemään sinne joku toinen päivä, koska olimme tulleet tietenkin ensisijaisesti tapaamaan omaa asiakastamme. 

Huomenna on heti aamulla reflektiopalaveri, jossa tapaamme useampia henkilöitä tämän "kummiasiakas"-projektin tiimoilta. Ehkä saamme tarkempaa informaatiota siitä mitä meiltä ja tapaamisiltamme odotetaan. 

Olen yhäkin vähän odottavalla mielellä kaiken suhteen, koska mitään arvosanoja tai palautteita ei ole vielä tullut. Pitäisi kai olla niitä liikaa murehtimatta. Vaikea se kuitenkin on kehittää itseään opiskelun tai muiden tarvittavien taitojen suhteen jos ei tiedä miten on tähän mennessä pärjännyt.

Tänään oli todella mukava koulupäivä. Kävimme läpi mielenkiintoista aihealuetta nimeltä psyykkinen itsesäätely. Hauskoja käytännönharjoituksia elämänlaadun parantamiseen ja keskustelua tunnereaktioiden hallinnasta.

Ja sitten oli se kauan odotettu asiakastapaaminen. Saimme rauhallisen oloisen ja hieman ujon naishenkilön asiakkaaksemme. Hänen seurassa vietämme siis seuraavien kahden vuoden ajan noin tunnin viikossa. Tehden yhdessä jotakin joka parantaa hänen elämänlaatua. Sovimme esimerkiksi yhteisestä kirjastokäynnistä. 

Häntä kuulemma jännitti hirmuisesti, joten meitä oli siis kolme jotka jännitettiin yhtälailla. Uskon, että ajan myötä yhdessä vietetyt hetket ovat vapautuneempia ja rennompia. 

Asuntolan muutkin asukit tulivat juttelemaan ja olisivat halunneet että jäämme sinne kahville heidän seuraksi. Ensi  viikolla todennäköisesti käyntimme osuu juuri tuohon kahvihetkeen. Mielenkiintoista kuinka positiivisen vastaanoton olemme saaneet. Oletan, että näiden parin vuoden aikana tutustumme myös jollakin tasolla asuntolan muihinkin asukkaisiin. He selkeästi hakeutuvat meidän juttusille, mikä on tosi hyvä asia. 

Oman asiakkaamme kanssa katselimme tänään lähinnä telkkaria. Jotakin hassua mustavalkoista suomi-filmiä. Juteltiin myös hieman siitä millaisia odotuksia tai toiveita meillä ja hänellä on tapaamistemme suhteen. 

Hyvä tästä tulee. :)

Ensimmäinen kunnollinen tentti takanapäin. Ei aavistustakaan miten hyvin meni. Kovasti kirjoitin, toivottavasti oikeaa asiaa ja tarpeeksi, jotta tulisi edes kohtuullinen arvosana.

Päivä oli haasteellinen lähinnä aamun aikataulujen muutosten takia. Korvakipuinen lapsi kun menee kaiken muun edelle ja suunnitelmat laitetaan uusiksi lapsen ehdoilla. 

Kaikesta selvisin kuitenkin kunnialla läpi ja koska eilen saimme hoidettua aikataulun mukaisesti kaksi ryhmätyötä valmiiksi, tälle päivälle ei ollut sitten samanlaista kiirettä. Oli vain uuden oppimista ja vanhan kertaamista. Ja se tentti. 

Mielenkiinnolla odottelen sitä että saan kuulla arvosanoja, ja muita tuloksia, jotta osaan sitten kehittää opiskeluani oikeanlaiseen suuntaan. Nyt tämä on vain vähän sokkona hapuilua ja teen minkä parhaaksi taidan, vaikken ole varma täyttääkö se vaadittuja odotuksia.

Jotkin tehtävänannotkin ovat niin abstraktin oloisia, että olemme kaivanneet selvennystä ja olemme joutuneet kysymään mistä oikein onkaan kyse. Esimerkiksi ryhmätentissä. Se selviää ylihuomenna, kun pääsemme sellaisen haasteen pariin. 

Huomenna on jännä päivä. toivottavasti mulla on siitä positiivista kerrottavaa heti koulun jälkeen.

Muuttuvia aikatauluja. 

Tänään saatiin aamusta paljon aikaiseksi kun tentti oli siirretty keskiviikolle ja saimme palautettua kaksi ryhmätehtävää aamutuntien aikana. 

Oli oikeastaan tosi hyvä fiilis tästä päivästä kaiken kaikkiaan.

Tällä viikolla on vielä kolme tenttiä ja yksi näyttö. Huomenna pitää osoittaa osaavansa ruuanlaiton tärkeä taito. Että osaa huomioida asiakkaan erityistarpeet ja koota monipuolinen ateria, josta asiakas saa kaiken tarvittavan. 

Keskiviikkona on sosiaalipolitiikan ja etiikan tentti. 

Torstaina elintarvikehygienian tentti.

Pejantaina tentti vanhuusiän kehityksestä ja kasvun tukemisen ohjaamisen keinoista.

Sitten pitää vielä palauttaa muutama ryhmätyö tämän viikon aikana. 

Torstaina menen myöskin tutustumaan "kummiasiakkaaseen", eli henkilöön jonka luona tulen työparini kanssa käymään noin tunnin viikossa seuraavien kahden vuoden ajan. Hän asuu päihderiippuvaisille tarkoitetussa asuntolassa opistomme yhteydessä. Tämä on osa työssäoppimista.

Näin etukäteen tuntuu, että tuo pitkäkestoisin tehtävä tulee olemaan se kaikkien haastavin monella tapaa. Henkisesti ja fyysisesti ja ajanhallinnallisesti. Toivottavasti saamme jonkun "tosi hyvällä asenteella" mukaan lähtevän asukkaan, jottei heti alussa tule epätoivoinen olo. 

Tällä viikolla päättyy moni jakso ja ensi viikolla tapaamme monta uutta opettajaa aivan uusien oppiaineiden parissa. 

Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka monta opintoviikkoa tässä on jo suoritettu niistä 180 viikosta, jotka kahden vuoden aikana tulisi suorittaa. Jotta voisi jollakin tavalla hahmottaa millainen työtahti tulee tulevaisuudessa olemaan. Että onko se aina näin kiireistä vai kiristyykö tahti vielä tästäkin. 

Myöskin olisi mukava tietää kuinka opinnot ovat sujuneet. Olen palauttanut hirmuisen määrän tehtäviä, ryhmätehtäviä ja osallistunut matematiikan kartoitukseen sekä lukiseulaan. Mistään en kuitenkaan ole saanut vielä palautetta, eli on vaikea arvioida olenko panostanut opintoihin tarpeeksi aikaa ja vaivaa. Itse koen, että olen panostanut tehtäviin melkoisesti kumpaakin ja olen osallistunut tunneilla käytyihin keskusteluihin aktiivisesti. 

No, aika näyttää pärjäänkö vai en. Joka tapauksessa koulussa on kiva olla ja olen todella iloinen siitä että opinnot osuivat juuri tähän kohtaan elämänpolkuani.