Ensimmäinen työharjoittelujakso lähestyy. Pääsemme työskentelemään lasten pariin.

Minä pääsen näillä näkymin minulle uuteen työympäristöön, eli leikkipuistoon. 

Huomenna asia varmistuu. Saamme kuulla tarkempaa infoa koko harjoittelujaksosta. Mitä meiltä odotetaan ja mitkä ovat tavoitteet. Hyvä saada kuulla niistä tarkemmin, koska tällä hetkellä käsitteet kuulostavat laajoilta epämääräisiltä kokonaisuuksilta, joiden sisältöä tulisi avata, ennen kuin ymmärtää konkreettisesti mitä kaikki käytännössä tarkoittaa. 

Takana on rankat pari viikkoa. Henkinen hyvinvointi heijastuu myös fyysiseen jaksamiseen. Olen ollut aivan uuvuksissa ja olen tuntenut ihan fyysisistä kipua koko vartalossa. Onneksi tajusin hakeutua Diakoniaopiston psykiatriselle sairaanhoitajalle juttelemaan. Hän on sympaattinen nainen, joka on osannut selkiyttää ajatuksiani ja olen voinut vapaasti kertoa tunteista joita tässä surutyön ohessa läpikäyn.

Koulussa on ollut monenlaista toimintaa ryhmätöistä ensiapukurssiin ja kaikenkirjavia luentoja eri aihealueista. Osasta olen saanut vapautuksen aikaisemman työkokemukseni takia. Samasta syystä työharjoittelujakso lasten parissa on minulla kolmisen viikkoa lyhyempi kuin muilla.

Ajatukset ja tunteet ovat aika sekavia ja on vaikea muistaa asioita. Tämä blogin kirjoittaminenkin on jäänyt vähemmälle, koska tuntuu että niin paljoa ei ole kirjoitettavaa opinnoista kun suurin osa ajasta ja ajatuksista menee aivan toistenlaisten asioiden parissa. Pian on kuitenkin taas tenttejä ja muita kouluun liittyviä isompia projekteja saatettava päätökseen, joten sitten lienee enemmän kouluaiheista kirjoitettavaakin.