Jes! Kiitettävä. En voi käsittää. Se anatomian ja fysiologian tentti, josta pelkäsin etten edes pääse läpi, olikin sitten kiitettävä. Ihan utopistista, mutta näköjään totta. 

Nyt olis 12.4. mennessä suoritettava myös aseptiikan tentti. Sitä varten pitää vielä treenata. Olisi kiva läpäistä sekin ekalla kerralla. 

Hieman jo hirvittää reilun viikon päästä alkava työssäoppimisjakso leikkipuistossa. Se työ ja oppiminen paikan päällä ei itsessään hirvitä, mutta kun olen seurannut luokkakavereiden kauhisteluja teoreettisuudesta ja tehtäväpaperien sisältämästä "hepreasta", tulee tunne, että en mä tajua, en mä tajua mitään!

Toivottavasti mun ohjaaja osaa opastaa mua suorittamaan koulun tehtävät oikein, jotta näyttö menee läpi, eikä tarvitse sillä tavalla pingottaa, vaan olla oma itsensä ja tehdä työnsä. Se kai se on se tarkoitus. 

Mutta päällimmäisenä on nyt kuitenkin ihan voittajaolo kun sain itselleni vaikeaksi kokemastani tentistä kiitettävän. Näköjään sitä voi vielä oppia täysin uutta asiaakin.

Tällä viikolla muut luokkalaiset ovat aloittaneet työssäoppimispaikoissaan. Itse kävin vain yhtenä päivänä tutustumassa tulevaan paikkaani. Siellä oli viihtyisä ja kotoisa tunnelma ja henkilökunta vaikutti tosi mukavalta. Jotkut rohkeimmat lapset tulivat esittäytymäänkin. Saa nähdä miten tulen nimet oppimaan, kun lapsia käy kuulemma noin kahdeksankymmentä. Hyvä jos kymmenesosa jää mieleen, näin mä veikkaan. 

Pääsiäisen jälkeen siis on minun aikani astua puikkoihin ja ihmetellä että mitenkäs tämä "näyttö" nyt sitten oikein suoritetaan.

Anatomian ja fysiologian tentistä en ole vielä saanut arvosanaa. Jotkut luokkalaiseni jo ovat. Toivottavasti tulisi se tieto pian, niin tietäisin pitääkö uusia vai ei. 

Ja se aseptiikan tentti ei sitten ole vielä ollutkaan. Se piti olla ns. Moodle-tentti, mutta opettaja ei ole saanut sitä meille toimimaan ja aukeamaan, joten odottelemme sitä hetkeä kun homma pelaa. Lukeminen tenttiin on jäänyt erittäin minimaaliseksi. 

Tällä viikolla on ollut kylmää ja talvista sellaisen keväisemmän jakson jälkeen. Lunta on tullut niin että maahan asti jäi. Erityisesti metsässä sitä lunta on, tänään lenkillä ollessa sen totesin, kun lenkkareissa ei ollut kunnolla pitoa. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli niin kylmä ja navakka, että ei se aurinko kyllä lämmittänyt. 

Toivottavasti nyt tuo kevät vaan etenisi, niin kaikki kukat, joita jo nupuillaan tuolla on, saisivat rauhassa kasvaa ja tuoda väriä. 

On ollut mielenkiintoista kuulla luokkalaisteni kuulumisia työssäoppimispaikoissaan. Kovin on erilaisia paikat. Jännä nähdä miten me selviydytään tästä ensimmäisestä käytännön tulikokeesta. Näin etukäteen on jotenkin tosi vaikea hahmottaa kokonaisuutta. 

Kevättä kohden kuitenkin. Tuli lunta tai ei. Mulla on kuitenkin kirkkaan värisiä tulppaaneja keittiön pöydällä tuomassa sitä valoa ja väriä. :)

Jakso alkaa olla lopuillaan. Yksi tentti vielä ennen kuin tulee työssäoppimisen jakson aika. Aseptiikka ja ergonomia lienee tentin aihealue. Olisi varmaan pitänyt siihen jo jotain lukea, mutta toistaiseksi mennään sillä tiedolla mitä tunneilla olen oppinut. 

Tällä viikolla oli tähänastisista tenteistä pahin. Anatomia ja fysiologia. Minulla oli vaikeuksia saada sitä tiedon määrää pysymään päässä. Etenkin niitä latinan kielisiä  nimiä. En suoraan sanottuna muista ainuttakaan lihasta latinaksi. Jotkin termit jäivät mieleen, jotkin jäivät unholaan samantien niistä luettuani. Toivon mukaan pääsin läpi. Moneen kysymykseen en voinut edes vastata tai vastasin todella niukasti ja epämääräisesti. Toivon mukaan ei opinnoissa osu kohdalle kovin usein näin laajoja kokonaisuuksia, joita en hahmota, saati hallitse. 

Olemme myös esitelmöineet ja kuunnelleet luentoja. Harjoitelleet aseptiikkaa käytännössä, eli esim. steriilien käsineiden päälle pukemista. 

Aika tuntuu menevän ihan kamalan nopeasti ja kursseilla ehtii tavallaan vain pintaa raapaista kun jo siirrytään johonkin uuteen ja ihmeelliseen, joka vaatii kaiken keskittymisen. 

Opiskelu tuntuu kuitenkin juuri nyt erittäin mielekkäältä tässä elämäntilanteessani. Akon ja psyk. sairaanhoitajan kanssa tästä aiheesta tällä viikolla puhuttiinkin. Puhuimme myös peloistani koskien esimerkiksi anatomian tuntien asioita. Ne kun oikeasti aiheuttavat fyysistä pahoinvointia. Samoin kerroin että hoidon jakson harjoittelu dementiapotilaiden osastolla hirvittää, ihan henkilökohtaisista syistä. Eikä tämä kummiprojektikaan helpoimmasta päästä ole, jos alkaa tarkemmin miettiä sitä että meillä oikeasti on mahdollisuus altistua tarttuville taudeille, kuten hepatiitille ja HIV:lle. 

Hepatiittia vastaan sain eilen ensimmäisen rokotteen. Kuukauden päästä sitten toinen annos ja syksyllä viimeinen tehoste. Sitten ei ainakaan enää A tai B hepatiittia tarvitse samalla tavalla pelätä.

On se kovin monimuotoista nykyinen opiskelu. Ei pelkästään pulpetissa istumista, vaan paljon konkreettisia harjoituksia ja osallistumista monella eri tavalla. 

Elintarvikehygienian koe. Se virallinen josta saa läpäistessään hygieniapassin. Läpihän se meni. Muutama kysymys oli sellainen, että piti itse vain päätellä oikea vastaus, koska niistä ei oltu puhuttu tunnilla, enkä ollut lukenut juuri niistä yksityiskohdista kirjasta enkä netin materiaalista. 

Toivottavasti osaamisestani ja tuosta passista on sitten joskus tulevaisuudessa hyötyä.

Koulussa on ollut tällä viikolla mm. aseptiikkaa ja ergonomiaa. Ollaan päästy esimerkiksi kävelyttämään toisiamme, nostelemaan "vanhusta" tuolilta rollaattoriin ja toisinpäin. Ollaan pedattu sairaalasänkyjä ja kauhisteltu niitä harjoitteluissa käytettäviä potilasnukkeja. Ovat todella kammottavia. Pitää varmaan ottaa sellaisesta huomenna kuva. Ei pääse sitten joskus unohtumaan että miltä ne näyttivätkään. 

Kevään tuntua ilmassa. Kävin kevyellä lenkillä alkuillasta, sain vauhdittajakseni onnellisen ja hyväntuulisen pikku prinsessani, uuden pyörän omistajan. Monen kuukauden pyöräilytauon jälkeen osasi hän kuitenkin sillä huristella ja oli kivaa juosta kun oli supersuloinen seuralainen.

Ensimmäinen työharjoittelujakso lähestyy. Pääsemme työskentelemään lasten pariin.

Minä pääsen näillä näkymin minulle uuteen työympäristöön, eli leikkipuistoon. 

Huomenna asia varmistuu. Saamme kuulla tarkempaa infoa koko harjoittelujaksosta. Mitä meiltä odotetaan ja mitkä ovat tavoitteet. Hyvä saada kuulla niistä tarkemmin, koska tällä hetkellä käsitteet kuulostavat laajoilta epämääräisiltä kokonaisuuksilta, joiden sisältöä tulisi avata, ennen kuin ymmärtää konkreettisesti mitä kaikki käytännössä tarkoittaa. 

Takana on rankat pari viikkoa. Henkinen hyvinvointi heijastuu myös fyysiseen jaksamiseen. Olen ollut aivan uuvuksissa ja olen tuntenut ihan fyysisistä kipua koko vartalossa. Onneksi tajusin hakeutua Diakoniaopiston psykiatriselle sairaanhoitajalle juttelemaan. Hän on sympaattinen nainen, joka on osannut selkiyttää ajatuksiani ja olen voinut vapaasti kertoa tunteista joita tässä surutyön ohessa läpikäyn.

Koulussa on ollut monenlaista toimintaa ryhmätöistä ensiapukurssiin ja kaikenkirjavia luentoja eri aihealueista. Osasta olen saanut vapautuksen aikaisemman työkokemukseni takia. Samasta syystä työharjoittelujakso lasten parissa on minulla kolmisen viikkoa lyhyempi kuin muilla.

Ajatukset ja tunteet ovat aika sekavia ja on vaikea muistaa asioita. Tämä blogin kirjoittaminenkin on jäänyt vähemmälle, koska tuntuu että niin paljoa ei ole kirjoitettavaa opinnoista kun suurin osa ajasta ja ajatuksista menee aivan toistenlaisten asioiden parissa. Pian on kuitenkin taas tenttejä ja muita kouluun liittyviä isompia projekteja saatettava päätökseen, joten sitten lienee enemmän kouluaiheista kirjoitettavaakin.