Innokkaana ja hyvillä mielin vastaanotin opiskelupaikan Diakoniaopiston lähihoitajalinjalla ja toivon että seuraavat kaksi vuotta tuovat minulle sopivassa suhteessa haasteita, uutta informaatiota ja vanhan kertausta.

Haluan lähihoitajana erikoistua lapsiin ja nuoriin.

Olen työskennellyt vuosikausia lasten parissa ja tiedän että tämä työ on minulle jonkinlainen kutsumusammatti.

Muita vaihtoehtoja olisivat voineet olla sosionomi tai lastentarhanopettaja, mutta lähihoitajan työ lasten parissa vastaa todennäköisimmin sitä työnkuvaa johon tähtään.

Myös joitakin taidealoja olen harkinnut, mutta ehkä on parempi pitää taide harrastuksena, ei työnä, jotta luovuudesta ei tule ”pakollista”.

Suvussa ei ole terveydenhoitoalan työntekijöitä, joiden jalanjälkiä tässä nyt seuraisin.

Uskon että lähihoitajalla on tarvittaessa todella monipuoliset työllistymismahdollisuudet. Kaikkia työnkuvia en osaa varmaan edes hahmottakaan. Eiköhän nekin vähitellen selviä opintojen edetessä.

Opintojen alku on vaikuttanut erittäin mielenkiintoiselta ja monipuoliselta.

Olen aina oppinut mielelläni uutta ja tässä sitä nyt saa juuri sitä, uutta ja ihmeellistä monessa eri muodossa. Paljon uutta informaatiota, totuttelemista uuteen rytmiin ja uusiin kuvioihin, uusia ihmisiä ja uusi sosiaalinen rooli.

Onhan tässä hetkittäin olo kuin olisi istunut vähintäänkin vuoristoradan vaunuun ja nyt vain katsotaan miten hurjaa tämä meno on miten pysytään kyydissä. Luokka on pullollaan mielenkiintoisia persoonia. Tunnit ovat olleet antoisia ja olen jo oppinut monenlaisia uusia asioita.