maanantai 18. toukokuuta 2015

Kestävä kehitys.

Suoritin hetki sitten Ympäristöosaavan ammattilaisen osaamistestin. Luin sitä varten muutamana päivänä tietoa ympäristöosaavan sivuilta. Osan tiedoista olen saanut jo aiemmin, ihan elävästä elämästä ja koulussa tietenkin on myös aiheista puhuttu tietyillä tunneilla. Opin kuitenkin uutta asiaa näitä edellä mainittuja sivuja kahlatessani ja testin kysymyksiin vastaillessani. 

Aiemmin olin ajatellut kestävän kehityksen liittyvän pikemminkin materiaan, lähinnä kierrätykseen, mutta lukemani materiaalin kautta olen käsittänyt, että kestävä kehitys on paljon laajempi kokonaisuus, johon liittyy oleellisesti meidän kaikkien hyvinvointi ja jaksaminen. Siihen liittyy niin kulttuuri, työpaikkakiusaaminen kuin ergonomiakin.

Kyllähän sitä on omalla tavallaan tiennyt, että kaikki nämä asiat ja alueet ovat sellaisia joihin fiksut työnantajat ja yhteisöt panostavat, jotta kaikki voivat hyvin, jaksavat työssään ja ovat motivoituneita, mutta en olisi osannut laittaa niitä kaikkia saman otsikon alle: Kestävä kehitys. 

Ympäristöosaavan sivuilta lainasin seuraavan tekstinpätkän, joka mielestäni kiteyttää ydinajatuksen melko hyvin: 

"Sosiaali- ja terveysalan työntekijä työskentelee ihmisten kanssa ja heitä varten. Hän osaa kohdata eri elämänkulun vaiheissa olevat asiakkaat yksilöinä ja edistää toiminnallaan heidän terveyttään ja hyvinvointiaan. Työhön voi liittyä esimerkiksi perushoitoa ja huolenpitoa, kliinisiä hoito- ja tutkimusmenetelmiä, lääkehoitoa, aseptiikkaa, toimistotyötä, kodinhoidollisia tehtäviä, ammattitaidon ylläpitämistä sekä ohjausta ja opastamista. Ympäristöasiat liittyvät näihin kaikkiin kiinteästi."

Ehkä osaan sitten aikanaan työelämässä sisäistetymmin ja paremmin tiedostaen toimia useallakin eri osa-alueella kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. 

Suoritin kasvun näytön leikkipuistossa, jossa kestävä kehitys oli mielestäni huomioitu hyvin. Esimerkiksi kierrätys toimi ja jätteiden oikea lajittelu opetettiin myös leikkipuiston lapsille. Aivan pienimmätkin kerholaiset olivat innoissaan, kun saivat itse laittaa evästauolla syntyneet jätteet eri astioihin, sen mukaan olivatko ne esim. biojätettä vai sekajätettä.

Noin kerran viikossa oli ns. Syödään mitä sattuu -päivä, eli välipalalla hyödynnettiin edellisiltä päiviltä jääneet ruuat, ennen kuin ne menivät pilalle ja hukkaan. Hedelmät pilkottiin, ja nopeimmat ja onnekkaimmat saivat syödä niitä varsinaisen välipalan lisäksi. Pakkasesta käytettiin leivät jne., jotta seuraavana päivänä oli taas tuoretta tarjolla kaikille lapsille. 

Ohjaajani myöskin osallistui säännöllisesti alueen leikkipuistojen ekotyöryhmän kokouksiin, joissa suunniteltiin nimenomaan kestävän kehityksen näkökulmasta katsottavia asioita. Kuinka puistot voivat tehdä joustavaa yhteistyötä keskenään ja kuinka voivat tilata yhdessä tarvittavia materiaaleja isommissa erissä ja suunnitella kaikille sopivia hankintoja, jotta kustannukset ja ylijäämä saataisiin pidettyä kohtuullisina. 

He myös suunnittelivat ja toteuttivat henkilökunnan virkistystoimintaa ja henkilökunnan hyvinvoinnista sekä jaksamisesta pidettiin huolta. Leikkipuisto oli siltäkin osiin siis aivan ihana työpaikka, jossa toteutui hyvä ilmapiiri ja ammattitaitoinen osaaminen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti